SDP:n Varsinais-Suomen piirin syyskokous 16.10.2010 Perniössä

10.11.2010 0:08

Avauspuhe.

Hyvä piirikokousväki, hyvät toverit,

eduskuntavaaleihin on juuri nyt aikaa melko tarkalleen 182 päivää ja 23 tuntia. Niin paljon meillä on

aikaa tehdä vaalityötä, kertoa äänestäjille SDP:n vaihtoehdoista ja vakuuttaa äänestäjät siitä, että SDP

on paras puolue ajamaan heidän asioitaan.

Vaalirahasotkut ja uusi vaalirajoituslaki ovat tehneet kampanjoinnista haastavampaa. Rahoituksen

saaminen on vaikeampaa kuin ennen. Mutta meidän pitää kääntää tämä eduksemme. Emme

ole ennen, emmekä koskaan tule, pystymään kisaamaan porvareiden kanssa rahalla ostetusta

mainostilasta. SDP:n vahvuus on aina ollut jalkatyössä. Me olemme läsnä toreilla ja turuilla, puhumme

ihmisten kanssa kasvotusten, kuuntelemme heidän huoliaan ja vastaamme heidän kysymyksiinsä.

Tämän me osaamme.

———

Vaaleissa meidän on pystyttävä osoittamaan äänestäjille, että puolueiden välillä on eroja. Vaikka

hallitus on tehnyt hyviäkin päätöksiä, haluamme me sosialidemokraatit tehdä oikeudenmukaisempaa

politiikkaa.

Vaikka Suomen talous elpyy, on työttömyys yhä korkealla tasolla. Täällä Varsinais-Suomessa erityistä

huolta aiheuttaa Turun telakan tilanne. Telakan viimeinen laiva saadaan valmiiksi näinä päivinä. Sen

jälkeen ei töitä ole telakalla, mutta ei myöskään monissa telakan alihankkijayrityksissä. Pahimmillaan

tämä tarkoittaa neljäätoista tuhatta uutta työtöntä Varsinais-Suomessa.

Turun seudun tilannetta ei kuitenkaan pidä nähdä ainoastaan telakkateollisuuden rakennemuutoksena,

vaan on huomioitava se tosiseikka, että koko alue on rakennemuutoksen tilassa. Alueen

erikoisvahvuudet tulee tarkastella uudestaan ja olla valmiita suuntaamaan voimavaroja tulevaisuuden

aloihin.

Huolestuttavaa on myös nuorisotyöttömien suuri määrä ja nuorten työttömyysjaksojen piteneminen. Jo

kolmessa kuukaudessa nuori työtön joutuu syrjäytymisvaaraan ja kerran syrjäytynyttä nuorta on vaikea

saada takaisin elämän syrjään kiinni. Elokuussa noin 34 tuhatta nuorta oli vailla työtä ja ongelma on

erityisen suuri Varsinais-Suomessa.

Jokaiselle nuorelle pitää taata heille kuuluva yhteiskuntatakuu. Työttömän nuoren on kolmen

kuukauden kuluessa saatava työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa ja

jokaiselle nuorelle on pystyttävä antamaan mahdollisuus itse päättää omasta tulevaisuudestaan.

———-

Hyvät toverit,

Myös työelämässä mukana olevat kohtaavat haasteita. Työelämän vaatimukset kasvavat jatkuvasti ja

muodostuvat monelle liian vaikeaksi. Työuupumus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Suuri osa ei

jaksa työelämässä eläkeikään saakka, joko fyysisistä tai mielenterveydellisistä syistä.

Porvarihallituksen ja työnantajapuolen ratkaisu tähän on nostaa eläkeikää. Toisin sanoen rangaista

niitä, jotka sinnittelevät lakisääteiseen eläkeikään saakka. Tuki- ja liikuntaelinsairauden tai

masennuksen takia 55-vuotiaana eläkkeelle jäävä ei jaksa yhtään sen pidemmälle, vaikka eläkeikää

nostettaisiin kuinka monella vuodella. Päinvastoin: ne, jotka sinnittelevät viimeisillä voimillaan töissä

63-vuotiaaksi, luovuttavat ehkä aiemmin, koska tietävät, että eivät jaksa töissä 65-vuotiaaksi saakka.

Pelkkien teknisten kikkojen sijaan on keskityttävä työelämän laatuun. Töissä jaksaa, jos työ on

motivoivaa ja työntekijä kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Myös erilaisten henkilökohtaisten

ratkaisujen – kuten lyhennetyn työajan, vuorotteluvapaan ja osa-aikaeläkkeen – työuran eri vaiheissa

on oltava mahdollisia myös tulevaisuudessa.

———-

Hyvät kuulijat,

Porvarihallitus ajaa Suomea määrätietoisesti kohti tasaveroa. Hallitus alentaa palkkaverotusta, mikä

sinänsä on hyvä asia. Mutta samaan aikaan se leikkaa kuntien valtionosuuksia sillä seurauksella,

että kuntien on pakko nostaa veroja, jotta ne pystyvät tuottamaan palvelut. Hallituksen politiikka ajaa

kunnat mahdottomaan tilanteeseen, jossa palveluiden yksityistäminen näyttää yhä houkuttelevammalta

pakotieltä. Siksi on tärkeää, että kuntien resurssit turvataan ja valtionosuuksia korotetaan

peruspalveluiden rahoittamiseksi.

Kunnan tuottamien palveluiden lisäksi hallitus ajaa alas myös kolmannen sektorin toimintaa.

Yleishyödyllisillä järjestöillä on perinteisesti ollut merkittävä rooli hyvinvointivaltiossa. Ne ovat

puuttuneet erityisesti sellaisiin ongelmiin, joihin julkisen sektorin peruspalveluiden on ollut vaikea

vastata ja jotka eivät kaupallista sektoria kiinnosta.

Nyt kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä ollaan romuttamassa. Korvaamatonta työtä tekevien

yhdistysten mahdollisuuksia julkiseen tukeen rajoitetaan, koska ne muka osallistuisivat kilpailluille

markkinoille. Ei kyse ole bisneksestä. Kyse on hädänalaisten ihmisten auttamisesta ja tukemisesta

takaisin elämän syrjään kiinni.

Raha-automaattiyhdistys on perinteisesti tukenut monia erityisryhmien hoitoon erikoistuneita

yhdistyksiä. Tällä vaalikaudella RAY:n tukea on vuosi vuodelta ajettu alas, ja resursseja on siirretty

muualle. Viimeisin esimerkki tällaisesta toiminnasta on päihdeäitien ja heidän lastensa hoito, joka on

merkittävästi vähenemässä resurssien puutteen vuoksi.

Tätä ei voi hyväksyä. Julkisen vallan on kannettava vastuu niistä ihmisistä, joista markkinat ja pääoma

eivät ole kiinnostuneita. Yleishyödyllisten järjestöjen toiminta on taattava tasa-arvon ja yhteisvastuun

nimissä, ja se on tehtävä verovaroin.

——–

Hyvät ystävät,

ennen eduskuntavaaleja käymme vielä seurakuntavaalit. Seurakuntatoimintaa ei ehkä perinteisesti

mielletä sosialidemokraattien tehtäväksi. Kuitenkin seurakunnat tekevät paljon sellaista

yhteiskunnallista työtä, joka on myös sosialidemokraateille tärkeää. Seurakuntaneuvostoissa ja

kirkkovaltuustoissa päätetään merkittävien rahasummien käytöstä. Siksi ei ole yhdentekevää, ketkä

päätöksiä tekevät.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää murrosaikaa. Kirkosta eroavien määrä on jatkuvassa

kasvussa. Viimeisimmän piikin aiheutti Ylen tiistaina esittämä homokeskustelu, missä kirkkoa ja

niin sanottuja kristillisiä piirejä edustavat keskustelijat esittivät hyvin ahdasmielisiä näkemyksiä

homoudesta.

Kirkon on pystyttävä elämään ajassa. Kaksituhattavuotiseen kirkkohistoriaan vetoaminen ei ole

tätä päivää. Ihmisiä ei voi jaotella sen perusteella, kumpaa sukupuolta heidän rakkaansa on. Ei

yhteiskunnassa eikä myöskään kirkossa. Sosialidemokratia on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden liike.

Sosialidemokraateille tasa-arvo tarkoittaa myös oikeutta rakastaa sukupuolesta riippumatta.

Siksi kannustan kaikkia teitä tovereita äänestämään seurakuntavaaleissa. Tasa-arvo ja

suvaitsevaisuus sopivat lähimmäisenrakkauden rinnalle myös kirkossa.

——-

Hyvät toverit,

Sosialidemokraatteja yhdistää oikeudenmukaisen tulonjaon, reilujen työmarkkinoiden ja kaikkien

ihmisten tasa-arvoisten oikeuksien tavoite. Toivotamme tervetulleeksi joukkoomme jokaisen, joka

haluaa olla määrittämässä uutta suuntaa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa.

Meitä on täällä paikalla noin 150 varsinaissuomalaista puolueaktiivia. Jos me jokainen hankimme 20

äänestäjää ja heistä jokainen myös 20, olemme jo kiinni vaalivoitossa. Tehtävä on haastava, mutta ei

suinkaan mahdoton. Se vaatii paljon työtä, ja siihen työhön haastan mukaan teidät kaikki.

Kevään eduskuntavaaleissa on muutoksen aika. On aika kääriä hihat ja tarttua toimeen.

Sosialidemokraatit kutsuvat ystävikseen edistykselliset, jotka tuntevat omikseen vapauden,

solidaarisuuden ja yhteisvastuun arvot. Yhdessä teemme yhteisestä yhteiskunnastamme paremman.